Viime esityksen aikana tajusin jotain uutta. Joku lukko aukes mun sisällä. Jotenkin tajusin uutta heittäytymisestä ja roolin elämisestä. Et sitä ei voi pakottaa ulos, vaan sen pitää antaa tulla sisälle.
Luulin et osaan jo heittäytyä. Enää en usko osaavani yhtään mitään. Mut fiilis oli mahtava. Sain taas muistutuksen siitä, miksi rakastan tätä hommaa. Uuden oivaltaminen on ihan mahtavaa, eikä se lopu koskaan.
Tähän kyseenomaiseen oivallukseen varmasti vaikutti myös se, et viimesin esitys meni muutenkin hyvin, kaikkien osalta. Vielä puolet esityksistä jäljellä. Eli tosi vähän. Voisin esittää tätä vaikka kuinka paljon. Tykkään. Onneksi on vielä festarit!
Krista
Tykkään tästä!
VastaaPoista