4.3.2014

Uuden oivaltamisesta

Viime esityksen aikana tajusin jotain uutta. Joku lukko aukes mun sisällä. Jotenkin tajusin uutta heittäytymisestä ja roolin elämisestä. Et sitä ei voi pakottaa ulos, vaan sen pitää antaa tulla sisälle.

Luulin et osaan jo heittäytyä. Enää en usko osaavani yhtään mitään. Mut fiilis oli mahtava. Sain taas muistutuksen siitä, miksi rakastan tätä hommaa. Uuden oivaltaminen on ihan mahtavaa, eikä se lopu koskaan.

Tähän kyseenomaiseen oivallukseen varmasti vaikutti myös se, et viimesin esitys meni muutenkin hyvin, kaikkien osalta. Vielä puolet esityksistä jäljellä. Eli tosi vähän. Voisin esittää tätä vaikka kuinka paljon. Tykkään. Onneksi on vielä festarit!

Krista

9.2.2014

Aivan kohta.

Ronja, Ilmari & Aila, Aava
 
 
Jännittää. Enskaviikko alkaa huomenna. Maanantaina treenit, tiistaina kenraali, ja lauantaina ensi-ilta. Paniikkia ei ole, kiitos ohjaajan ja kanssanäyttelijöiden. Luotan meihin!
Toivon että itse saan hyvän flown päälle heti kenraalissa ja saman ensi-illassa. "Ei mitään hätää" niin kauan kun keskittyminen pysyy. Ja niin kauan kun ei liukastu ja lennä kaaressa perseelleen kesken raivokohtauksen. Sellainen aiheuttaa hysteerisen naurukohtauksen. Tuli kokeiltua viime treeneissä.
 
Viimeisin viikko on mennyt tehdessä läpimenoja ja pieniä viime hetken viilauksia. Vapaa-ajalla repliikkien toistelu on vain yltynyt ja saattanut proggiksen ulkopuolisten ihmisten pinnan kireälle. Pyydän anteeksi asianomaisilta, mutta en lupaa muutosta tilanteeseen noin kuukauteen. Aivan kohta pääsee läväyttämään tän kaiken yleisön silmille. En osaa yhtään sanoa miten tää kaikki vaikuttaa katsojaan. Tule koke(ile)maan.

2.2.2014

Vetelää

Reenit alkaa olla jo lähinnä läpimenoja. Enska lähestyy hurjaa vauhtia. Enää kaksi viikkoa.

Samalla kun näytelmä alkaa sujua lavalla, syventyä ja kasvaa, se vaikuttaa väkisinkin mielialaan. Meillä kestää joka kerta suhteellisen kauan ennen kuin aloitetaan läpimeno, kaikki haluaa viivytellä synkkyyksiin sukeltamista. Läpärin jälkeen fiilikset jää väkisinkin päälle, ja koska näytelmä on synkkä, tarvitaan jonkinlainen toipumishetki ennen kotiinlähtöä. Onneksi porukka on mahtava!

Jumala on kala tulee varmasti herättämään yhden jos toisenkinlaista ajatusta katsojiensa pääkopassa. Sitä, millaisia ajatuksia se herättää, on vaikea sanoa, kun on itse jo sen verran syvällä. Vesissä. Tässä ohjaajan ajatuksia: Miksi uskonto?

Lupailemani vesitraileri löytyy TÄSTÄ(linkki).

Pääni on väsynyt. Pyydän anteeksi tekstin sisällöttömyyttä.

19.1.2014

Vesissä

Kalat reenasivat tänään kolmesta yheksään! Okei, pitää myöntää: ensimmäinen tunti meni roolivaatteiden ihasteluun, syömiseen ja kahvitteluun. Sitten lämpättiin hieman ja aloitettiin ensimmäinen läpimeno! Rämmittiin siis koko näytelmä läpi yleisönämme tekniikan pojat Tommi ja Kristian.

Ihan kommelluksitta ei sujunut tietenkään, mutta repeilyä kesken tragikoomisten kohtausten oli ehkä hieman vähemmän kuin yleensä! Vaikka päätinkin sanoa leirikeskuksen ruokalaulua juomalauluksi ynnä muuta pientä...
Kokonaisuudessaan meni siedettävästi siihen nähden, että joitakin kohtauksia oltiin käyty läpi vain kerran tai pari, ja kaikilla oli vielä plari kädessä. Tavoitteena on päästä käsikirjoitusnivaskasta eroon ens lauantaihin eli seuraaviin harkkoihin mennessä. Kovaa vuorosanareeniä siis tuleva viikko!

Läpimenon jälkeen jäimme vielä ottamaan promokuvia. Ensin poseerattiin lavalla kohtausten valokuvamaisissa asennoissa ja sitten ruvettiin läträämään vedellä. Lopuksi kuvattiin vielä uutta traileri-materiaalia. Linkitän tänne jahka Aino saa sen valmiiksi. Edellinen traileri löytyy täältä.

Ohjaaja-Ainon mietteitä voi käydä lukemassa täällä. Hurraa, lauantaihin!

12.1.2014

Näytelmän tekemisestä

Tämän päivän älynväläys.

 Näytelmän tekeminen on kuin letkajenkkaa: Välillä poljetaan paikallaan, otetaan muutama askel sivulle, välillä askel eteen, välillä taakse, mutta lopulta kuitenkin kolme loikkaa eteenpäin.

Ja loppuun pieni päivitys koskien JOKia:
Kalan treeneissä tapahtui uusi käänne: Neiti X jätti leikin kesken. Lavalle siis jää Hanna, Noora, Herman ja minä. Mut kyllä me tästä! Saatiin kohtauksiakin jo kivasti hieman eteenpäin. Seuraaviin harkkoihin saamme jo Vietnamissa lomailleen Hannankin mukaan! JEE!!


Kuva: Hanna Mellberg

10.1.2014

Treenitorstai (JumalaOnKala)

Eilen koko joululoman pituinen treenitauko vihdoin päättyi, ja Jumala on taas kala. Aloitettiin treenit vetämällä pipot päähän ja ruvettiin kuvaamaan videoita trailereita varten. Aino heitti meidät "suoraan syvään päähän" eli lavalle vaan ja kamera päälle. Ensin käveltiin vaan ympäriinsä ja tirskahdeltiin. Sitten Ilmari (Herman) ryhtyi heittelemään mua eli Ronjaa ympäriinsä miten sattuu. Nauroin koko ajan niin että vatsalihaksiin sattui. Oli niin koomista, kun yritin turhaan puollustautua ja päädyin joka kerta tantereeseen.

Kuvattiin vielä vähän muutakin ja luettiin Nooran kanssa nauhalle muutama repliikki "taustamusiikiksi". Tauon jälkeen aloimme tehdä kohtauksia. Ensiksi sain näyttää muille Ainon kanssa kahdestaan treenaamani Merimuseo -kohtauksen. Sain myös kokeilla kohtausta muiden kanssa. Vaikka muut eivät kohtauksessa juuri puhu, muista sai jotenkin selkeämmän kontrastin oman kuplansa ja todellisuuden välille. Uskon että tästä kohtauksesta tulee hyvä, kunhan opin itse saamaan oikean fiiliksen ajoissa päälle.

Teimme muitakin kohtauksia ja niiden ohessa myös tönimisharjoituksia, jotka jostain syystä menivät epämääräisiin balettyhyppyihin ja siihen että kaikki lavalla tönivät toisiaan. Teimme myös sekoilukohtausta, jonka aluksi kaikki saivat sekoilla ja lopuksi minä ja Noora kokeiltiin omaa sekoilukohtaustamme. En muista koska oon viimeksi ollu niin hengästynyt! Sekoilu oli kyllä hauskaa mutta rankkaa. Hyvää kuntoilua. Hyvät reenit!

12.12.2013

Kalassa

Eilen kalan reenit.

Kävellessäni hain itsestäni Ronjaa ja sainkin pari kertaa kiinni siitä. Hanna sanoi että näytin välillä Ronjalta. Hyvä merkki siis! Käytiin myös kohtauksia läpi. Kohtauksien aikana hukkasin ajatuksen Ronjasta ihan täysin. Mutta tän jutun fiilis ylipäätään alkaa jo vähän hahmottua. Ja vasta tokat kunnon reenit!

Roolihenkilö on siis vielä aika lailla hukassa, ilmeisesti itse kullakin, mutta perjantaina käydään hahmojen kimppuun kuin sika limppuun. En malta odottaa seuraavia harjotuksia, haluan oppia tuntemaan Ronjan!

Mulla tulee Ronjasta sellanen fiilis, että se on jotenkin hirveen omanarvontuntoinen, mutta kuitenkin epävarma. Eli sen ego on iso, mutta hauras. Se tarvii tukea.

Istuttiin myös eilen yömyöhään mäkkärissä (kullahh, uuh!) pohtimassa teatterin syvyyksiä Ainon ja Nooran kanssa. Mahtavaa. Mulla on niin hyvä fiilis tästä proggiksesta!